Hoppu

Herra-Hoppula ikuinen teinipoika ja keppostelija. Rouva-Panteran varsa joka on meillä kasvanut eskari-ikään ja sittemmin kierrellyt Suomenmaata oppien värikkään kokoelman erilaisia taitoja. Lopulta nelisen vuotta maailmalla vietettyään hän palasi takaisin kotiin, jonka jälkeen olemme äiti hevosen kanssa käyttäneet runsaasti aikaa ja energiaa nuoren miehen saamiseksi raiteilleen. Kunnia omistajuudesta kuuluu siskolleni, hänelle toivonkin aina pitkiä hermoja ja paljon huumorintajua.

Salaman nopea mieli ja sitäkin nopeammat reaktiot samassa paketissa melko lailla kykenevän fysiikan kanssa ovat toisinaan maailma ihanin yhdistelmä ja toisinaan… ehkä toivoisin jotain tasaisempaa tyyppiä tilalle. Vuodet ovat kuitenkin suoneet rahtusen järkeä ja ehkä koulutuksellakin on osansa sillä nykyään yhteiset aktiviteettimme eivät enää muistuta eloonjäämiskamppailua tai mitään extremelajia. Ilolla voin nykyään, erityisesti maastakäsin tehtäviin harjoituksiin antaa hänet myös oppilaitteni käsiin.